Suurpellon nimistö

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Suurpelto on pääasiassa 2010-luvulla rakennettu asuinalue Henttaan kaupunginosassa, aivan Kehä II:n kyljessä. Alueen nimistön lähtökohtina on pidetty ennen kaikkea sen historiaa perinteikkäänä kylämaisemana sekä ideaa tulevaisuuden tieto- ja oppimiskeskuksesta. Parhaimmassa tapauksessa nämä teemat ovat myös lomittuneet yhteen. Tämä teksti on katsaus sekä nimeen Suurpelto ja ylipäätään uusien alueiden nimeämiseen liittyviin haasteisiin että muuhun nimistöön Suurpellon alueella.

Miksi Suurpelto?

Nykyinen Suurpellon alue on ollut pelto-, niitty- ja metsämaata Dåvitsbyn, Kockbyn, Smedsbyn ja Hemtansin kylien mailla, myöhemmin Henttaan kaupunginosassa Lillhemtin, Lukupuron, Taavinkylän ja Olarin alueiden välissä. Nimi Suurpelto otettiin käyttöön 1980-luvun lopulla, kun alueelle suunnitellun pienen työpaikkakeskittymän kaava kaipasi nimeä. Tuolloin löydettiin samoilla kohdin sijainneen laajan pellon vanha perinnäinen nimi Storåkern, joka napattiin alueennimeksi ja käännettiin suomeksi.

Myöhemmin laajempaa uutta asutuskeskusta pienen Suurpelloksi kutsutun alueen ympärille kaavoitettaessa nimipari ajautui myös yhteiseksi nimeksi uusille suunnitelmille, joten nimen kohtalo alkoi olla nakutettu. Kaikki eivät ole kuitenkaan pitäneet Suurpeltoa riittävän houkuttelevana nimenä, joten kaavoituksen vauhdittuessa 2010-luvun lähestyessä heräteltiin keskustelua myös iskevämmästä nimestä. Nimistöryhmän mapit täyttyivät mitä värikkäimmistä ehdotuksista, mutta eri toimijat eivät kuitenkaan löytäneet kysymyksessä yhteistä säveltä ja asia jäi sikseen – jatkettiin siis puhumista Suurpellosta. Nimistöasiantuntijoiden näkökulmasta osuvin nimi alueelle olisi ollut ikivanha kylännimi Henttaa – Hemtans, joka nyt on jäänyt vain kaupunginosaa tarkoittavana nimenä sivustakatselijaksi omilla maillaan.

Jo lattialla lainehtivaa maitoa ei kuitenkaan kannata enää käydä purnaamaan. Varsinaista syytäkään muutokselle ei edes ole, koska Suurpelto – Storåkern toimii käytössä hyvin ja tunnetaan jo laajalti. Vakiintumaan ehtinyttä nimeä lähdetään ani harvoin muuttamaan – milloin lähdetään, on vaihdokselle oltava erittäin painavat syyt. Tässä tapauksessa alueennimestä on vieläpä johdettu useita muita nimiä, jotka toimivat myös lukuisten ihmisten kotiosoitteina. Mahdollisesta muutoksesta tuskin saataisiin sellaisia hyötyjä, jotka korvaisivat muutoksen vaatimat setelit ja vaivan.

Yhteisöllistä viljelyä Suurpellossa.

Sitä paitsi – mitä vikaa on Suurpellossa? Nimi sopii maisemaansa ja historiaansa erinomaisesti, on helppo sekä ymmärtää että käyttää. Parhaassa tapauksessa se voi lisätä asukkaiden tunnetta tiiviistä kyläyhteisöstä, joka yhdessä niittää minkä kylvää. Esimerkiksi urbaania cityelämää tai maaseudun rauhaa havitteleva tuskin muutenkaan hinkuisi espoolaiseen lähiöön kehätien varteen, mikä on myös syytä muistaa. Mikään nimi ei siirrä paikkaa pois luonnollisesta ympäristöstään. Sen sijaan siitä voi ottaa kaiken irti, ja mistäpä muualtakaan suomalaiset innovaatiot loppujen lopuksi kumpuaisivat kuin ruispellosta?

Suurpellon nimenaiheet

Suurpellossa on tietenkin hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan alueen perinnäistä nimistöä, joskin kaikkien aluetta ympäröineiden kylien liitynnäisnimiä on käytössä jo muualla. Kuitenkin tälläkin hetkellä kylännimi Henttaa ja sen talojen nimet Lillhemt ja Storhemt näkyvät esimerkiksi muutamissa kadunnimissä, kuten myös persoonalliset vanhat kulttuurinimet Kabis ja Klaris sekä luontonimi Landbacka. Myös tulevaisuudessa rakennettavien alueen osien nimistö on suunniteltu mahdollisuuksien mukaan perinnäisiä nimiä hyödyntäen sekä niistä inspiroituen, esimerkiksi kohti Sepänkylää seppä-aiheisesti. Puolitiessä olevien rakennusprojektien tarkempiin nimistösuunnitelmiin on kuitenkin syytä palata vasta, kun opasteet on nakuteltu paikoilleen.

Perinnäisen nimistön liitynnäisiin kuuluvat myös jo pitkään käytössä olleet Luku-nimet, joiden taustalla on vanhoja ruotsinkielisiä Luku-alkuisia nimiä. Kantanimi tai nimen alkuperäinen merkitys ei ole tiedossa, mutta ensimmäiset viitteet Luku-alkuisista nimistä ovat jo 1600-luvun lopulta. Osa-alue Lukupuro – Lukubäcken on ollut nykyisen Suurpellon itäpuolella jo 1970-luvulla, minkä vuoksi Suurpellon Lukukadut ja Lukutorit onkin sijoitettu lähelle Lukupuroa. Aihe sopii mainiosti kouluttautumisen ja tiedon keskukseksi ajateltuun Suurpeltoon, vaikkei sillä alun perin luultavasti olekaan ollut tekemistä suomen kielen sanan luku kanssa.

Opinmäen koulutus- ja vapaa-ajan keskus.

Kouluttautumisen ja oppimisen aihepiiriä on lähdetty laajentamaan Luku-aiheesta kyniin ja sanoihin sekä ylipäätään viisauteen: Suurpellossa voi astella Sanakadulla tai Kynäniekanpihalla tai virkistäytyä Viisastenpuistossa. Aihe linkittyy Kirja-nimien kautta myös Suurpellon kylähistoriasta kumpuaviin Maakirja-aiheisiin nimiin. Vaikka Lukupuron ja Maakirjan välimatka on melko pieni, ehditään välissä käydä nimistöllinen matka perinnäisestä nimestä oppimisaihepiirin kautta perinnäistä kulttuuria toistaviin nimiin.

Suurpellon suunnitelmissa on visioitu myös vehreää puutarhakaupunkia, mikä näkyy nimistössä muutamina puistokasviaiheisina niminä: piilipuu eli salava, poppeli sekä likusteri ovat kaikki kookkaita puutarhapuita tai -pensaita.

Toki Suurpellossa on myös muistonimiä, joilla kunnioitetaan lähistön vanhojen talojen merkittävimpiä emäntiä ja isäntiä. Suurpellon eteläosassa sijainnutta Storas-nimistä taloa hallitsi 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa joukko-osaston päällikkö Hans Floor, ja myöhemmin hänen leskensä Anna Bildsten. Hieman pohjoisempana Vävarsin tilaa hallitsivat muutama vuosikymmen aiemmin lautamies Tomas Eriksson vaimonsa Gertrud Simonsdotterin kanssa. Kaikkia edellä mainittuja on muistettu omilla nimikkopoluilla.