Keskusta

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Keskusta

22 kohdetta, 2 km

1 Valtuustotalo

Espoon kaupunginvaltuustossa on tätä nykyä 75 jäsentä. He kokoontuvat kerran kuussa valtuustotalossa, joka valmistui 1979, suunnittelija arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila, peruskorjattu ja ulkotilat kunnostettu 2004.

Valtuustosalin lämpiössä on Kauko Räsäsen massiivinen seinäreliefi Liikettä tilassa. Salin ovien metallipakotukset muistuttavat Espoon karttaa. Salissa ovat Ernst Mether-Borgströmin maalaukset Rakoilu ja Eheytyminen.

Valtuustotalon ja kaupungintalon välisellä aukiolla on Leena Turpeisen pronssiveistos Läheinen kontakti, joka paljastettiin 1980. Turpeisen mukaan teos symboloi Espoon ihmisläheistä miljöösuunnittelua. Itse Espoo kuvataan äidin helmoissa leikkiväksi lapseksi.

Espoon valtuusto

2 Kaupungintalo

Valmistui 1971 eli vuotta ennen kuin Espoosta tuli kaupunki, suunnittelija Heikki Castrén. Rakennuksen keskellä on neljän kerroksen korkuinen aula, jonka ympärille toimistotilat ryhmittyvät. Julkisivujen pintamateriaali on soraa Juutinrauman pohjasta. Suunnitelmassa esitettiin laajennusmahdollisuus kolmella samansuuruisella moduulilla vaiheittain Lagstadin koulumäen yli.

Kaupungintalo on jo 2010 päätetty purkaa, mutta myös sen korjaamisella on kannatusta. Asian käsittely jatkui keväällä 2014. Vuonna 2013 purettiin kadun toiselta puolelta Virastotalo 1. Sen tilalle tullaan kaavoittamaan asuntoja.

Tietolaatikko: Uusi uljas hallintokeskus

Espoon voimakas väestönkasvu 1960-luvulla edellytti myös kunnallishallinnon lisääntymistä. Kauppalan uudesta hallintokeskuksesta järjestettiin kansainvälinen suunnittelukilpailu vuosina 1966–67. Siihen osallistui 172 ehdotusta 37 maasta. Kilpailun voitti varsovalaisten arkkitehtien Jan Chmielewskin, Janusz Kazubinskin ja Krzysztof Kuraksen ehdotus. Paras kotimainen oli Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus, joka sijoittui jaetulle 5. sijalle.

Voittaneen ehdotuksen pohjalta kehitettiin Espoon keskuksen kokonaissuunnitelma, joka käsitti massiivisen hallintokeskuksen lisäksi runsaasti asumalähiöitä sen ympärille Kirstinharjuun, Kiltakalliolle ja Pappilanmäkeen saakka. Keskuksesta ehdittiin toteuttaa vain pieni osa: Virastotalot I ja II sekä Valtuustotalo.

3 Lagstads skola

Perustettu 1873 Espoon ensimmäisenä kansakouluna. Uusi koulurakennus valmistui keskeiselle paikalle 1954, suunnittelija Toivo Pelli. Aikakauden tyylille ominaista ovat mm. pihamuuri ja matalat liuskekiviportaat, jotka johtavat pääsisäänkäynnille. Talossa toimii ruotsinkielinen peruskoulu, oppilaita nyt runsaat 400. Esikoulu aloitti 1972, päiväkoti 1983. Taitavasti vanhaan rakennukseen kytkeytyvä laajennusosa 2006 muodostaa kaupunkimaista miljöötä Espoonkadun puolelle, suunnittelija Hannu Jaakkola.

Lagstads skola

4 Hotelli Kuninkaantie

Valmistui 1989, suunnittelija arkkitehtitoimisto CJN. Rakennuksen omistaa Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, jonka Omnia-ammattiopiston opetuskeittiöiden tuotteita myydään Fridan torilla.

Sodexho.fi > Kuninkaantie

Omnia.fi

5 Domsin päärakennus

Tila on ollut nykyisellä paikallaan ilmeisesti jo 1500-luvulta alkaen. Mansardikattoisen päärakennuksen nykyasu on 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Doms on yksi Södrikin kylän viidestä kantatilasta, viimeinen vanhalla
kylänmäellä säilynyt asuinrakennus. Nyt piharakennuksessa on suomenkielinen Lakelan päiväkoti ja päärakennuksessa autististen lasten oppimiskeskus.

6 Veteraanien muistomerkki

Vuonna 1992 pystytetty muistomerkki muodostuu luonnonkivestä ja kahdesta graniittipaadesta sekä suomen- ja ruotsinkielisestä kaiverruksesta. Suunnittelukilpailun voittaja ei halunnut nimeään julkisuuteen, joten palkintosumma käytettiin sotaveteraanien kuntoutukseen.

7 Suomen vanhin savusauna

Espoonjoen rannalla Lagstadin kotiseututalon pohjoispuolella vanhan kahluupaikan kohdalla on Sunan tilalle kuulunut savusauna, jonka sanotaan olevan Suomen vanhin paikallaan säilynyt. Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1839. Nyt sitä hallinnoi Kuninkaantien Saunaseura ry.

8 Lagstadin kotiseututalo

Kirkkoherra Gabriel Geitlin toi esille ajatuksen Espoon ensimmäisen kansakoulun sijoittamisesta kirkonkylään. Vuonna 1869 kuntakokous päätti ottaa 5 000 markan lainan, vuokrata seurakunnalta Lagstadin tilan ja rakentaa kansakoulun. Keskeisen paikan valinta osoittaa, että koulua pidettiin lähes kirkon veroisena arvorakennuksena. Työt etenivät verkkaisesti: vasta 2.9.1873 koulu aloitti toimintansa. Aluksi siinä oli kaksi luokkahuonetta ja opettajan asunto, mutta 1887 koulutaloa laajennettiin yhdellä luokkahuoneella, eteisellä ja kuistilla.

Sodan aikana 1944 taloon evakuoitiin Helsingistä osa Kätilöopiston synnytyslaitosta. Yläkerta toimi silloin sisätautisairaalana. Kansakoulu muutti uuteen rakennukseen 1954 ja talo oli sen jälkeen ollut Espoon kaupungin käytössä. Peruskorjattu vuosina 1999–2002 kotiseututaloksi, jota hallinnoi Esbo hembygdsförening. Toisessa kerroksessa toimii Espoon kaupunginmuseon koulumuseo.

Lagstad hembygdsgård

Koulumuseo Lagstad

9 Ruusupuisto

Rakennettiin Kirkkopuiston osaksi 1988, suunnittelija Leena Iisakkila, uudistettu 2008. Ranskalaisen muotopuutarhan hengessä rajattuihin istutusryhmiin on valittu helppohoitoisia lajeja. Samalla uusittiin puiston valaistus.

Virastokeskukselta Kirkkopuistoon ulottuu Pekka Kauhasen valo- ja ympäristötaideteos Ilmestys, (2008–12). Siihen kuuluu viisi pronssiin valettua mekkohahmoa, jotka leijailevat enkelimäisen kevyesti valaisinpylväiden päällä, eri puulajeja esittävien runkojen varassa. Viimeinen hahmoista katsoo suoraan kirkkoa kohti. Opaalilamput luovat teokseen pimeän aikaan ilmestyksenomaisen luonteen. Ketjun molemmissa päissä on infotaulu ja kartta mekkojen sijainnista.

10 Sunan navetta

Sunan tila oli yksi viidestä Södrikin kylän kantatilasta. Maatilan omisti loppuvaiheessa Weckströmin suku, joka myi sen Espoon kaupungille 1965. Päärakennus purettiin ja jäljellä on vain valkoinen navetta, jonka tulevaa käyttöä on suunniteltu pitkään. Välillä siellä toimi kaupungin liikennemerkkimaalaamo, nyt navetassa työskentelee taiteilijoita ja siellä on näyttelytilakin.

Puumerkkiä (bomärke) käyttivät tilanomistajat yleisesti 1800-luvulle saakka, sillä sitä ennen ei oltu yleisesti kirjoitustaitoisia. Toisin kuin muualla, Espoossa puumerkki oli alusta alkaen tilakohtainen. Puumerkkejä käytettiin niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden merkitsemiseen ja mm. käräjäpöytäkirjojen allekirjoittamiseen. Sekä Domsin että Sunan tiloilla on omat puumerkit.

11 Kannusillanmäki

Yli 25 metriä Espoonjoen uoman yläpuolelle nouseva mäki lehtometsineen on maisemallisesti hallitseva osa Espoon keskustaa. Biologi Jukka Jalava teki Kannusillanmäellä vuonna 2002 luontoinventaarion ja löysi mm. 551 perhoslajia, joukossa harvinaiset vyöneilikkayökkönen ja kirjotäpläkoi. Jalopuneen ja vanhoine mäntyineen mäki on hämmästyttävän luonnontilainen saareke tiiviisti rakennetun ja satoja vuosia hoidetun kulttuuriympäristön keskellä.

12 Kunnantalo

Vuonna 1932 Espoon kunta osti leskirouva Jenny Weckströmiltä Breidablick-nimisen tornillisen huvilan, jossa oli pidetty täysihoitolaa. Talo paloi 1933 ja heti seuraavana vuonna paikalle rakennettiin uusi kunnantalo. Se oli aluksi yksikerroksinen, mutta sai 1945 toisen kerroksen. Sodan aikana talossa toimi kansanhuoltotoimisto, nyt musiikkiopisto Avonia.

Avonia.fi

Tietolaatikko: Esbo Sparbank

Espoon ensimmäinen pankki perustettiin 1875 Espoon kuntakokouksen aloitteesta. Ensimmäinen asiakas oli emännöitsijä Charlotta Ekstöm, joka 14.9.1875 talletti säästötilille 600 markkaa. Alkuaikoina pankilla ei ollut omaa rakennusta vaan se toimi eri taloissa kirkonkylässä.

Vuonna 1935 pankki osti Villa Karlshemin Kannusillanmäen eteläpuolelta ja toimi siinä Astrid Lindströmin johdolla vuoteen 1975, jolloin täytti 100 vuotta. Vuonna 1979 se yhdistettiin Helsingin Säästöpankkiin, joka selvisi pankkikriisistä ja tunnetaan nykyään Aktiana. Säästöpankin talon alakerrassa toimi lihakauppa ja sen jälkeen kukkakauppa. Nyt talo on purettu, mutta varastorakennus on vielä jäljellä.

Aktia.fi

13 Kannusillanmäen väestönsuoja

Kannusillanmäessä on keskustan kiinteistöjä palveleva S6-luokan kalliosuoja johtokeskustiloineen. Luolasto on normaaliaikana monipuolisessa liikunta- ja kulttuurikäytössä ja
siellä on Espoon kaupungin tietoliikenteen solmukohta. Tiloja remontoitiin vuosina 2013–14 ja mm. Kannusalin elokuvatekniikkaa uusittiin.

Väestönsuojien käyttöönotto tulee kysymykseen lähinnä hyvin vakavissa säteilytilanteissa. Lähimmät ydinvoimalat sijaitsevat Espoosta 100–150 kilometrin päässä. Suojat tulee voida saattaa tarvittaessa käyttökuntoon 24 tunnissa.

Kannusali

14 Virastopiha

Espoon kaupungin tekninen keskus majailee tässä 1985 valmistuneessa virastotalossa, jonka on suunnitellut Parviainen Arkkitehdit. Sen pihalla on suomalaisen konstruktivismin uranuurtajan Ernst Mether-Borgströmin (1917–1996) metalliveistos Futura. “Futurasta on turha etsiä luonnon aiheita. Olen yrittänyt luoda sellaisen ympäristön nykymaailmalle, joka sille parhaiten sopii. Se on ajan sävel," taiteilija itse totesi.

Pihan itäpuolella Virastotalo II vuodelta 1979, suunnittelijat Aatos ja Aila Issakainen. Rakennuksen purkamista ja korvaamista asuintalolla mietitään.

15 Palvelutalo

Valmistui 1989, suunnittelija Veli-Pekka Tuominen. Aiemmin kutsumanimeltään Katrin keskus tarmokkaan apulaiskaupunginsihteeri Katri Ranniston mukaan. Asuntoja on 43. Talossa on kuntosali, kangaspuut sekä ohjattua monipuolista kuntouttavaa toimintaa. Ateriamahdollisuus on Espoon eläkeläisillä. Eläkejärjestöt käyttävät talon tiloja kokoontumistiloinaan.

16 Galleria Espoonsilta

Taideyhdistys Kuvataidetalo Suna ry:n ylläpitämässä näyttelytilassa järjestetään vaihtuvia nykytaidenäyttelyitä sekä konsertteja. Tilaa myös vuokrataan juhla- ja kokouskäyttöön.

17 Uusi asema

Aseman virkaa toimittava ylikulkusilta valmistui 1981 korvaten entisen asemarakennuksen, suunnittelija oli Olavi Vanninen. Erittäin kalsean ensivaikutelman Espoon keskuksesta antanut asema siirtyi 2008 VR:ltä Espoon kaupungin omistukseen ja se uudistettiin 2009–10 osana Espoon keskuksen kehittämisohjelmaa. Samalla sillan sisäkattoon asennettiin Mikko Rikalan tilataideteos Äspe (2010). Siihen kuuluu lattian kivirouhepinnoite, joka kuvaa Espoonjoen hiekkaa sekä valokatteet, joihin on painettu joen ylle kaartuvien haapojen (ruots. asp) lehvästöä. Teos tekee Espooseen saapumisesta samaan aikaan juhlallisen ja juurevan tapahtuman, lisäten myös käytävän turvallisuutta.

Lähiliikenne sähköjunilla Helsingistä Kirkkonummelle käynnistyi 1969. Nykyään Espoosta ajetaan arkisin 144 lähijunavuoroa. Pitkään on suunniteltu myös Leppävaaran kaupunkiradan jatkamista Espooseen ja edelleen Kauklahteen.

Vr.fi

Tietolaatikko: Rantarata

Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan perustamisesta päätettiin säätyvaltiopäivillä 1887. Suunnittelun jälkeen 1899 sai rautatien ylihallitus käskyn panna viipymättä käyntiin radan toteutuksen. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat työt. Aikataulullinen matkustajaliikenne käynnistyi 1.11.1902 ja rata avattiin virallisesti 1.9.1903. Aluksi Espoossa oli asema kirkonkylän lisäksi Kauklahdessa ja seisake Kilon kartanon lähellä. Matka Helsinkiin kesti 40–60 minuuttia.

Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla – Turkuun saakka sähköt saatiin 1995. Mutkaista rantarataa on korjailtu useaan otteeseen. Myös Espoo–Lohja–Salo-oikoradasta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Viimeisin yleissuunnitelma valmistui 2010, hinta-arvio 1,5 mrd eur.

Liikennevirasto.fi > Espoo-Salo-oikorata

Tietolaatikko: Aseman seutu

Rautatien rakentaminen johti asemapaikkakunnilla vanhan maatalousvaltaisen yhteiskunnan vähittäiseen muutokseen kaupunkilaisten huvilaasutuksen sekä teollisuuden levittäytymisen myötä.

Puhelinkeskus perustettiin 1904 ja sähköyhtiö 1918. Espoon ensimmäinen apteekki toimi aseman lähellä vuosina 1913–14. Vuonna 1912 Pehr Appelgren perusti pullolasitehtaan asemaa vastapäätä radan eteläpuolelle. Se valmisti etenkin viinapulloja. Kun maailmansota lopetti viinan myynnin, maitopullojen suurkysyntä pelasti tehtaan. Aseman tuntumassa oli myös Helsingin maalinnoituksen rakentamiseen liittyvien kiinalaisten metsätyömiesten asuinparakki.

Vuonna 1917 lasitehdas järjestettiin uudelleen nimellä Suomen Lasitehdas Osakeyhtiö – Finska Glasbruks Aktiebolaget. 1922 tehdas kuitenkin paloi ja lopetti toimintansa. Espoon lotat ostivat tontin ja 1930 sille rakennettiin suojeluskuntatalo, joka myöhemmin siirtyi Martoille ja edelleen Lindholmin sahalle. Saha oli aloittanut toimintansa nykyisen Espoontorin länsipuolella vuonna 1919 ja jatkoi aina 1980-luvulle saakka. Parhaimmillaan työntekijöitä oli yli 50. Sahalla oli mm. oma palokunta ja rautakauppa. Vuosina 1936–57 sen yhteydessä toimi sementtivalimo.

Vielä 1980-luvulla keskustassa kuljettiin radan yli puomeilla varustetusta tasoristeyksestä, joka oli Kannusillanmäen kohdalla, hieman nykyisestä Espoonväylän sillasta itään.

18 Espoontori

Valmistui 1987, suunnittelija arkkitehtitoimisto Innovarch. Kauppakeskus Espoontori oli aikanaan Espoon suurimpia ja moderneimpia ostoskeskuksia. Uutta oli mm. se, että lähes kaikkiin liikkeisiin kuljettiin avaran keskusaulan kautta. Liiketilaa
kaikkiaan 23 600 m2, liikkeitä 35 mukaanlukien päivittäistavarakauppa ja posti. Peruskorjattu 2010. Valmiina ovat myös laajennussuunnitelmat viereiselle tontille.

Samalla paikalla sijaitsi aiemmin jalkapallokenttä, jolla Esbo Bollklub (EBK) aloitti toimintansa vuonna 1940. Espoon keskuksen iltasoitto kajahtaa kesäiltaisin nauhalta Espoontorilta. Kahden minuutin mittaisen trumpettisoolon sävelsi Verneri Pohjola osana Helsingin World Design Capital -vuoden 2012 ohjelmaa.

Espoontori.fi

Ebk.fi

19 Entresse

Valmistui 2008 keskeisenä osana Espoon keskuksen kehittämisohjelmaa, suunnittelija Jukka Karhunen. Espoon kaupunki lunasti valtion rakentamattoman virastotontin jo vuonna 2001 ja kaavoitti siihen yhdistetyn kauppa- ja virastotalon sekä asuntorakentamista. Siltakadun puolella on noin 10 000 m2 liiketilaa, jossa toimii 40 erikoisliikettä sekä suuri päivittäistavarakauppa. Ylimpiin kerroksiin sijoittuvat kirjasto ja kaupunginarkisto. Seuraavaksi suunnitellaan Entressen ja Espoontorin yhdistämistä uudella kulkusillalla.

20 Valatori

Rinnetontti on käytetty hyväksi sijoittamalla kauppakeskuksen taakse rauhallinen yläpiha kirjaston ja kaupunginarkiston ympäröimänä. Kaupunkimaisen Valatorin varustus soveltuu niin oleiluun kuin katukorikseen ja rullalautailuunkin. Asuinkerrostalot ovat vuodelta 2011.

Entressen kirjasto muutti torin laidalle 2009. Tilat on suunniteltu monenlaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin: löytyy satunurkka, pelipaikka, esiintymis-, koulutus- ja näyttelytilaa sekä hiljainen työskentelyhuone. Entresse oli vuonna 2013 pääkaupunkiseudun kolmanneksi vilkkain kirjasto: 491 000 käyntiä ja 540 erilaista tapahtumaa lukupiireistä käsityökerhoon sekä kielikursseihin.

Kirjasto toimi aiemmin Suvelan koululla vuodesta 1978, jolloin Lagstadin ja Tuomarilan kirjastot yhdistettiin Keski-Espoon kirjastoksi. Lagstadin kirjasto juonsi juurensa 1860-luvulta, jolloin Espoon ensimmäinen kirjasto aloitti toimintansa kirkon sakastissa.

Helmet.fi > Entresse

Suvelan polulta: 21 Suviniityn asuinalue

21 Suviniityn asuinalue

Keskeisellä paikalla sijaitseva niitty valittiin 2000-luvun alussa erääksi Euroopan unionin kehityskelpoisimmaksi kaupunkimiljööksi. Siihen suunniteltiinkin vuonna 2005 uusi tiivis asuinalue, johon kaavailtiin jopa 4 000 asukasta. Mitoitusta on pienennetty nyt 900 asukkaaseen ja aiotusta luolapysäköinnistä on luovuttu. Päiväkoti, neuvola ja puistoalue toteutetaan. Rakentaminen alkoi 2011 ja jatkuu tämän vuosikymmenen lopulle.

Segersveninkatu ja Segersvenin puistopolku on nimetty Kirstin tilaa pitkään isännöineen suvun mukaan.

22 Espoonportti

Aseman itäpuolinen alikulku avattiin 2005. Se yhdistää portin tavoin radan eri puolet toisiinsa. Tunnelin toteutus sai vuonna 2006 Vuoden insinöörityö -palkinnon. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa yhtenäinen puistokatu Suvelasta Lommilaan.

23 Vanha asema

vuodelta 1903 on arkkitehti Bruno Granholmin tyyppipiirustusten mukainen. Rakennusta laajennettiin 1909. Siinä oli kaksi odotussalia, naistenhuone, toimistohuone ja asemapäällikön asunto. Asema toimi myös postina. Ympärillä olivat
tavaramakasiini, makki, kellari ja sauna. Vain koristeellinen makasiini on säilynyt.