Työkokemusta kartuttamassa - Teknoloikkaajana Espoon kaupungilla

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
2.2.2017 Niina Juopperi

Nimeni on Niina Juopperi ja olen 20-vuotias media-assistentti. Valmistuin media-assistentiksi sekä kirjoitin ylioppilaaksi syksyllä 2015. Tämän jälkeen alkoikin se hirveä työhakemusten kirjoitusrumba. Jo ennen valmistumistani olin päättänyt, että etsin seuraavaksi oman alan töitä ja yritän päästä tekemään niitä vuodeksi tai kahdeksi, jotta saisin kartutettua työkokemusta. Helpommin sanottu kuin tehty. Reilun sadan työpaikkailmoituksen ja -hakemuksen jälkeen silmiini osui ilmoitus Teknoloikka-harjoittelusta. Kiinnostus kasvoi entisestään, kun yhtenä paikkana oli viestintä- ja markkinointiharjoittelija ja työtehtävät vastasivat juuri oman alani tehtäviä. Pakkohan minun oli tuonne hakea! Ja niinhän siinä onneksi kävi, että pääsin Teknoloikkaajaksi Espoon kaupungille.

Harjoitteluni alkoi lokakuussa ja pääsin mukaan konserniesikunnan kaupunkikehitys-tiimiin tekemään erilaisia viestinnän tehtäviä. Espoon kaupungille otettiin myös toinen Teknoloikkaaja ja meistä tehtiin työpari. Tuntui mukavalta päästä tekemään töitä toisen samassa tilanteessa olevan harjoittelijan kanssa. Ensimmäinen työviikko kului lähinnä ohjelmiin ja asioihin perehtyessä sekä uuteen työpuhelimeen tutustuessa (en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt iPhonea). Sana Espoon Teknoloikka-harjoittelijoista oli kiirinyt konserniesikunnassa ja monet työntekijät tulivat moikkaamaan ja esittelemään itsensä. Tunsin itseni heti tervetulleeksi.

Ensimmäisessä mentoritapaamisessa kerrottiin että pääsisin paljon itse vaikuttamaan siihen, minkälaisia tehtäviä tulisin harjoittelun aikana tekemään. Jo työhaastattelussa oli tullut puheeksi suuri kiinnostukseni myös graafista suunnittelua kohtaan ja ensimmäinen minulle annettu työ taisikin olla infografiikan suunnittelu. Myös kiinnostukseni valokuvaukseen huomioitiin ja pääsin kuvamaan erilaisiin tapahtumiin sekä ottamaan henkilökuvia muun muassa omasta kaupunkikehitys-tiimistäni. Harjoittelun aikana sain entisestään lisää kokemusta verkkosivujen sekä sosiaalisen median päivityksestä, ja pääsin paremmin sisälle siihen, mitä kaupunkimarkkinointi on ja mitä kaikkea oman tiimini työnkuvaan kuuluu.

Parasta Teknoloikka-harjoittelussa oli, kun pääsin käyttämään koulussa oppimiani taitoja ja lisäämään sillä tavoin työkokemusta omalta alalta sekä sain tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Harjoittelu oli sujunut mukavasti ja aika kului vikkelään. Kun viimeinen Teknoloikka-kuukausi pyörähti käyntiin, alkoi jo haikeus iskeä, että kohta tämä loppuu. Pari viikkoa ennen harjoittelujakson loppua sain kuitenkin kuulla ilouutisen: pääsen jatkamaan Espoon kaupungilla vielä muutaman kuukauden! Vielä ei siis tarvitse hyvästellä tätä mahtavaa työporukkaa tai alkaa stressaamaan siitä, mitä sitä seuraavaksi tekisi.

Ennen kun harjoitteluni oli alkanut tai ennen kuin edes tiesin pääseväni Teknoloikkaajaksi, olin alkanut kiinnostumaan markkinoinnista. Harjoittelun edetessä tunne siitä, että markkinointia haluan jollakin tavalla päästä tekemään myöhemminkin, vain kasvoi entisestään. Yhtenä Teknoloikka-harjoittelun ideana on, että siihen osallistuneille nuorille alkaisi selvitä, voisiko kyseinen ala olla juuri se oikea. Siinä ainakin minun kohdallani onnistuttiin!

Niina Juopperi oli Teknoloikka-harjoittelijana Espoon kaupungilla.