Espoo-päivänä keskusteltiin vihapuheesta

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
4.9.2019 klo 14.58

Espoon vanhusneuvosto, vammaisneuvosto, monikulttuuriasian neuvottelukunta, nuorisovaltuusto sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta järjestivät 30.8.2019 paneelikeskustelun vihapuheteemasta. Panelisteina olivat Olli Männikkö, Pirkko Kuusela, Päivi Käri-Zein, Salma Heib ja Markku Ruotsalainen. Hannu Heikkinen toimi tilaisuuden puheenjohtajana.

Tilaisuuden aluksi katsoimme nuorisopalvelujen Stop vihapuhe! -videon. Nuorisopalvelujen projekti vihapuheeseen puuttumisesta voitti TASSU-palkinnon 2018.

Tarkemmin ottaen käsittelimme asioita, jotka voisivat tuoda meitä espoolaisia paremmin yhteen. Miten kokisimme Espoon paremmin kotikaupungiksi? Miten lisäämme turvallisia kohtaamisia, arvostavaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä? Samalla lanseerattiin Espoon kaupungin vihapuheenvastainen kampanja Espoo kaikille – stop vihapuhe! sekä siihen liittyvä video.

Vihapuhe on sellaisia sanoja, ilmaisuja tai kuvia, jotka levittävät tai lietsovat vihaa yksilöä tai ihmisryhmää kohtaan. Vihapuhetta voi kohdata julkisilla paikoilla, viesteissä, sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla tai kasvokkain. Sitä esiintyy sekä suljetuissa ryhmissä että avoimissa keskusteluissa. Vihapuhe voi esiintyä myös valokuvan, piirroksen, videon tai vaikka musiikin muodossa. Usein vihapuhe liittyy valtarakenteisiin yhteiskunnassa.  (Plan International Suomen opas: Vihapuheesta dialogiin)

Eräs panelisti muistutti: Stop vihapuhe tarkoittaa myös olkaa ihmisiksi! Olennaista on muuttaa ajatuksia, koska ennakkoluulot elävät niissä. Median rooli puhututti myös. Mikä muu saa suuret otsikot mediassa kuin vihapuhe? Media auttaa tällä toiminnalla vihapuheen leviämistä.

”Meille nuorille pitää antaa enemmän mahdollisuuksia kertoa, miten kaupunkia ja maailmaa voisi parantaa. Nuorten pitää viestiä ja nuorille pitää viestiä. Luottamusta tarvitaan. Jos ei sitä ole, on pelkoa ja vihapuhetta.” Nuorten edustaja otti esille myös sen tosiseikan, että nuoria pitäisi entistä voimakkaammin sitouttaa päätöksentekoon. Keskustelua käytiin myös äänioikeuden ikärajasta.

Monikulttuurisuuden edustaja muistutti koulutuksen tärkeydestä. Koulut, lukiot ja korkea-asteen koulutuslaitokset ovat sulatusuuneja, joissa erilaisista taustoista olevat ihmiset sulautuvat yhteen. Toinen tällainen paikka on erilaiset harrastuspiirit. Samalla tuli muistutettua siitä, että Suomessa on onneksi globaalisti tarkasteltuna tilanne melko hyvä.

Seniorikansalaisten osalta on hyvä muistaa, että he kohtaavat valitettavan paljon yksinäisyyttä. Vammaiset henkilöt kohtaavat vastaavaa nimittelyä tai vihapuhetta, mitä seksuaalivähemmistöt usein: ”Mikä ihmeen vammanen sä oot?” Samalla useat vammaiset henkilöt joutuvat tyytymään siihen, että pääsevät kodin ulkopuolelle ”ihmisten ilmoille” vain silloin, kun kaupunki sattuu suomaan mahdollisuuden siihen – 9 kertaa kuukaudessa.

Panelisteja kuunnellut asukas totesi kommentissaan, että meidän jokaisen tulisin rohkaistua ja vastustaa kaikkea vääryyttä omassa lähipiirissä! ”Jos tuntee itsensä uhatuksi, voi osoittaa tukea syrjitylle. Pieni teko: Hymy, minä välitän sinusta!”, se muuttaa mailmaa.

Tehdään yhdessä Espoosta hyvä paikka elää,

Hannu Heikkinen
puheenjohtaja
Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta