Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnat ja viranhaltijat pohtivat yhteisiä tavoitteita

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
7.5.2018 klo 13.48

Keskiviikkona 18.4. Otaniemen Design Factorylle oli kutsuttu Espoon ja Helsingin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikuntien edustajia ja Vantaan ja Kauniaisten viranhaltijoita. Tapahtuman vetivät Espoon tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Hannu Heikkinen ja esittelijä Kaarina Salonen. Huhtikuun alussa toimintansa käynnistänyt Espoon kaupungin ympäristömuotoilun tiimi oli tapahtumassa avustamassa työpajaosuudessa. Tapahtuman tavoitteena oli kerätä materiaalia viranomaisvalmistelua varten, jotta koko pääkaupunkiseudulle tai osalle kunnista voitaisiin määritellä yhteisiä strategisia painopistealueita tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä.

Tapahtuma koostui inspiroivista puheenvuoroista, kuntien toimikuntien terveisistä sekä työpajaosuudesta. Edustajia oli saapunut paikalle kaikista muista kunnista paitsi Kauniaisista, jonka edustaja oli estynyt. Aluksi kuultiin Helsingin kaupungin kehittämiskonsultti Merja Svenskin puheenvuoro yhteisöllisemmästä näkökulmasta leipäjonoihin sekä samasta teemasta Espoon me-talon suunnittelija Tiina Kevätpuron esitys. Pilotissa oli ruokajonon sijaan järjestetty erityisesti perheille yhteistä toimintaa ja liikuntaa, jonka ohessa ruokakasseja jaettiin. Paikalla oli myös henkilökuntaa avustamassa tarvittaessa tukien hakemisen kanssa tai tarkistamassa ovatko tukiasiat kunnossa.

Seuraavana puhujana oli Dosentti Mira Karjalainen Helsingin yliopistosta. Hän on ollut mukana WeAll-tutkimushankkeessa, jossa tuotetaan tietoa työelämän kehittämiseksi tasa-arvoisempaan ja yhdenvertaisempaan suuntaan. Hän luennoi hankkeen tuloksista otsikolla onko sukupuolella väliä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja vastasi itse, että kyllä on. Suomessa koulutusalat ovat voimakkaasti jakautuneet eri sukupuolten aloiksi, mutta sukupuolittuminen näkyy myös alojen sisäisesti esimerkiksi siinä, että johtotehtävät ovat kasautuneet miehille. Hankkeessa oli myös tutkittu Uusimaa-ohjelma 2.0:aa yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta.

Puheenvuorojen jälkeen käytiin läpi kunkin edustettuna olleen kunnan viimeaikaisia toimia kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa kaupunkia, jonka jälkeen alettiin kerätä pienemmissä ryhmissä ajatuksia kolmen eri teeman alle: kohtaaminen, toiminnan sisältö ja fyysiset tilat ja tarvikkeet.

Ajatukset muokattiin selkeiksi kokonaisuuksiksi tai toimenpiteiksi, jotka osallistujat pisteyttivät valitsemalla kolme tärkeimmiksi kokemaansa. Näiden aiheiden pohjalta aloitetaan viranomaisvalmisteluna pääkaupunkiseudun yhteisten tavoitteiden määrittely.

Kohtaamisen osalta mietittiin esimerkiksi sitä, millä tavoilla tasa-arvoista ja yhdenvertaista kohtaamista pakollisissa tilanteissa sekä vapaaehtoisissa aktiviteeteissa tulisi vahvistaa. Paljon oli puhetta myös viestinnästä ja sen tyylistä. Voimakkaimmin esiin nousikin hoitotilanteissa käytetty kieli ja aito kuuntelu sekä stereotypioihin perustuvan kohtelun välttäminen. Käytettyyn kieleen liittyy sekä monipuolisen kielitarjonnan takaaminen että sanavalinnat ja puhetyyli.

Kaupungin toimintaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna on tärkeää pohtia, millä tavoin nämä teemat tulevat huomioiduiksi toiminnan suunnittelussa. Keskustelussa nousi tärkeimpänä esiin se, ettei kuntalaisille tarjota vain valmiita vaihtoehtoja ja ratkaisuja, vaan autetaan valintojen tekemisessä ja kullekin sopivan reitin löytämisessä. Kaupunki voisi hyödyntää viestinnässään ja vaikuttamistyössään uusia yhteistyötahoja, kuten YouTubessa vaikuttavia henkilöitä. Näin tieto kaupungin toiminnasta voisi tavoittaa nykyistä laajemman asukasjoukon. Myös sensitiivisyyttä erilaisuutta kohtaan ja siihen liittyvää tietoa ja koulutusta tulisi osallistujien mukaan lisätä.

Fyysisiin tiloihin liittyen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulisi mukana olleiden mielestä kehittää parantamalla saavutettavuutta kaupungin eri alueiden välillä ja palveluille. Joukkoliikennesaavutettavuus tulee turvata ja esteettömyys ottaa huomioon. Nostettiin esiin, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa esteettömyys voi tarkoittaa monia asioita, kuten erilaisten aistiyliherkkyyksien ja psyykkisten rajoitteiden vaatimusten mukaisesti suunniteltuja tiloja. Onkin tärkeää miettiä, mistä asioista turvallisen paikan kokemus kullekin muodostuu ja toisaalta millaisissa tiloissa kokee olonsa tervetulleeksi. Viestinnän merkitys nousi myös tässä ryhmässä, joten sen parantaminen on varmasti tarpeen. Sitä tulisi kehittää ottaen huomioon erilaiset oppimistavat, aisteja rajoittavat vammat sekä kielen osaamiseen liittyvät haasteet.

Tilaisuuden lopuksi puheenjohtaja Hannu Heikkinen Espoosta haastoi pääkaupunkiseudun valtuustot arvioimaan toimintaansa vähintään yhden vapaavalintaisen Espoon Arvokas -kyselyn kysymyksen kautta. Tällä tavoin olisi mahdollista saada vertailutietoa.

Tilaisuus sai paljon kiitosta osallistujilta erityisesti innostuneesta asenteesta, kaupunkien hyvästä yhteistyöstä ja mielenkiintoisista esityksistä. Ainoa kritiikin aihe oli tiukka aikataulu, jonka takia kysymyksille ja loppukeskustelulle ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Vastaaville tapahtumille onkin selkeästi tarvetta.

Työpajojen työskentelyä
Pienryhmissä kerättiin ajatuksia kolmen eri teeman alle: kohtaaminen, toiminnan sisältö ja fyysiset tilat ja tarvikkeet.