”Du är från Sverige? Så du talar riktig svenska?” ”Olet Ruotsista? Puhut siis oikeaa ruotsia?”

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
6.11.2019 Markus Söderman

”Du är från Sverige? Så du talar riktig svenska?”

Så kan det låta då jag berättar på min ibland haltande finska att jag kommer från Sverige och att jag fått lära mig finska först i vuxen ålder. Självklart måste jag understryka att den svenska jag talar är lika riktig svenska som den svenska alla finlandssvenskar talar.

Sådana kommentarer är dock ett symptom på något annat. Vilket är många finskspråkigas obefintliga kontakt med finlandssvenskar och den ofta medföljande okunskapen om finlandssvenskar och deras vardag. Kommentaren ovan hör kanske till de snällare kommentarerna och kan inte jämföras med den gången jag höll på att hamna i slagsmål bara för att jag kom från ”det där böglandet”. Det sista ska ses som en enskild händelse, men det är ändå inte helt ovanligt att man träffar på finskspråkiga som ifrågasätter finlandssvenskars nationella tillhörighet och ibland går så långt att de ser på finlandssvenskar som någon sorts femtekolonnare. Självklart råder det stor geografisk och även stark klassbetingad skillnad med hur denna okunskap uttrycks.

För när någon ser på finlandssvenskar som en sorts smygrikssvenskar med ifrågasättbar nationalkänsla är någon annan fullt medveten om att finlandssvenskar är finländare lika mycket som vilken annan finländare som helst. Men det sistnämnda skyddar ändå inte mot olika former av fördomar. Som sverigesvensk har jag ibland fått fripass till olika människors uppriktiga åsikter om finlandssvenskar, där de utan att blinka uttrycker åsikter som visar att de har ingen som helst insyn i finlandssvenskans vardag och att många av oss som talar svenska i Finland inte alls kan leva lika fritt på vårt modersmål som finskspråkiga kan. Fördomar finns hos alla grupper av människor.

Internet har möjligen gjort det lite bättre. Nu finns information tillgängligt för i princip alla bara genom några knapptryck. Men få är dom som faktiskt utmanar sina fördomar och söker efter korrekt information, som sedan även måste hittas bland en större mängd så kallat ”fake news” eller falska nyheter.

Men det finns en möjlighet i det här. Människor med starka fördomar har tidigare kunnat leva hela livet med dem och kanske aldrig behövt reflektera sin egen attityd. Detta är inte lika självklart på internet eftersom man kan tvingas mötas med dem man har fördomar om och rent av vara tvungen att bedöma sina egna ståndpunkter på nytt. Det vi som svenskspråkiga måste komma ihåg är att alltid bemöta fördomar sakligt och informativt.

Jag vill ändå avsluta lite positivt med att återge en konversation som gick på finska som jag hade med finskspråkig granne:

Jag: Vad heter din son?

Han: Mats.

Jag: Sade du Max?

Han: Nej, Mats. Han är döpt efter Mats Sundin.

Markus Söderman är doktorand vid Helsingfors universitet och har bott i Esbo sedan 2010.

”Olet Ruotsista? Puhut siis oikeaa ruotsia?”

Tältä se saattaa kuulostaa, kun kerron joskus hieman ontuvalla suomen kielelläni, että olen kotoisin Ruotsista ja että olen oppinut suomea vasta aikuisena. Minun täytyy tietysti korostaa, että se ruotsi, jota puhun, on yhtä oikeaa ruotsia kuin suomenruotsalaisten puhuma ruotsi.

Tällaiset kommentit juontavat kuitenkin juurensa johonkin muuhun. Monien suomenkielisten yhteys suomenruotsalaisiin on olematon, eivätkä he tunne suomenruotsalaisia ja heidän arkeaan. Yllä mainittu kommentti on ehkä sieltä kilteimmästä päästä, eikä sitä voi verrata siihen kertaan, jolloin lähes jouduin tappeluun vain koska olen kotoisin siitä ”homomaasta”. Viimeksi mainittua täytyy pitää yksittäisenä tapahtumana, mutta ei kuitenkaan ole aivan tavatonta, että kohtaan suomenkielisiä, jotka kyseenalaistavat suomenruotsalaisten kansallisuuden ja menevät joskus niin pitkälle, että näkevät suomenruotsalaiset jonkinlaisena viidentenä kolonnana. Tavassa, jolla tätä tietämättömyyttä ilmaistaan, on toki suuria maantieteellisiä ja myös yhteiskuntaluokkaan liittyviä eroja.

Joku näkee suomenruotsalaiset jonkinlaisina piiloruotsalaisina, joiden kansallistunne on kyseenalainen, kun taas joku toinen on hyvin perillä siitä, että suomenruotsalaiset ovat suomalaisia siinä missä kuka tahansa muu suomalainen. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan suojaa erilaisilta ennakkoluuloilta. Ruotsinruotsalaisena olen joskus päässyt todistamaan ihmisten vilpittömiä näkemyksiä suomenruotsalaisista, kun he silmäänsä räpäyttämättä kertovat mielipiteitään, jotka osoittavat, ettei heillä ole minkäänlaista käsitystä suomenruotsalaisten arkipäivästä ja siitä, ettei moni meistä ruotsia puhuvista voi elää lainkaan niin vapaasti Suomessa omalla äidinkielellämme kuin mitä suomenkieliset voivat. Ennakkoluuloja esiintyy kaikissa ihmisryhmissä.

Internet on mahdollisesti helpottanut tilannetta. Nyt tietoa on periaatteessa kaikkien saatavilla vain muutamalla klikkauksella. Mutta harvassa ovat ne, jotka uhmaavat ennakkoluulojaan ja etsivät oikeaa tietoa, joka lisäksi täytyy löytää kaikkien valeuutisten joukosta.

Mutta tässä piilee silti mahdollisuus. Ihmiset, joilla on voimakkaita ennakkoluuloja, saattoivat aikaisemmin elää koko elämänsä niiden kanssa eikä heidän ehkä koskaan tarvinnut pohtia omaa asennettaan. Tämä ei ole enää yhtä itsestään selvää nettimaailmassa, sillä siellä ihmiset saattavat joutua kohtaamaan niitä, joita kohtaan heillä on ennakkoluuloja, ja jopa uudelleenarvioimaan omia käsityksiään. Meidän ruotsinkielisten täytyy aina muistaa suhtautua ennakkoluuloihin asiallisesti ja informatiivisesti.

Haluan kuitenkin lopettaa myönteisesti kertomalla keskustelustani suomenkielisen naapurini kanssa:

Minä: Mikä sinun poikasi nimi on?

Naapuri: Mats.

Minä: Sanoitko Max?

Naapuri: En, vaan Mats. Hän on saanut nimensä Mats Sundinin mukaan.

Markus Söderman on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa ja hän on asunut Espoossa vuodesta 2010.