Tänään 17.5. vietämme kansainvälistä homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
17.5.2020 Aleksi Vesala

Tänään vietämme kansainvälistä homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää. Päivä perustettiin vuonna 2004 nostamaan esiin homojen, lesbojen, biseksuaalien, transsukupuolisten, intersukupuolisten ja muiden sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kirjoon kuuluvien ihmisten kohtaamaa syrjintää ja väkivaltaa.

Kansainvälisen homo-, bi- ja transfobian vastaisen päivän tarkoitus on nostaa syrjintä ja väkivalta julkisuuteen ja kertoa siitä poliittisille päättäjille, medioille, yhteisöille ja yhtiöille, mielipidevaikuttajille, virkavallalle ja ihan kaikille muillekin.

Monet asiat, jotka koskevat seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kirjoon kuuluvia ihmisiä, tehdään eduskunnassa, mutta jokainen yksilö on myös asukas kaupungissa tai kunnassa. Oma identiteetti saatetaan nostaa esiin vasten tahtoa niin kouluissa kuin työpaikoillakin, terveydenhuollossa, harrastuksissa, liikuntapalveluissa. Se voi näkyä kaupungin suunnittelussa muun muassa liikunnallisen esteettömyyden rinnalla.

Oma seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voi tarvita myös erityistä tukea. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn (*) yhteydessä selvisi, että joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. He kokevat koulukiusaamista, seksuaalista häirintää ja ahdistelua enemmän kuin muut nuoret. Se on huolestuttavaa ja kertoo, että eduskunnassa säädettävät lait eivät auta, lisäksi myös kuntien tulisi suhtautua asiaan vakavasti, tarjota lisäkoulutusta työntekijöille sekä tarjota mahdollisuus tietoon ja tukeen.

Lähdin mukaan politiikkaan alun perin juuri oman transsukupuolisuuteni takia. Huomasin, että hyvin moneen asiaan pystyn vaikuttamaan jo kuntapolitiikassa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnassa olen saanut myös konkreettisia asioita aikaan, tämä blogi yksinään on jo osoitus siitä. Olen myös pitänyt esillä erityisesti sukupuolen moninaisuutta, mutta myös seksuaalisuuden moninaisuutta, kun olemme määritelleet esimerkiksi tavoitteita tietylle ajanjaksolle.

Estettömyys ei ole vain fyysistä esteettömyyttä. Minullekin kuuluu oikeus kaupungin liikuntapalveluihin, mutta en pysty käymään esimerkiksi uimahalleissa. Minullakin kuuluisi olla oikeus käydä vessassa julkisilla paikoilla, mutta vessan ovessa oleva pyörätuolin kuva sulkee minut ulkopuolelle, kun ympärillä olevat ihmiset kiinnittävät siihen huomiota. Kyllä, jotkut ihmiset kiinnittävät siihen huomion, vaikka ajatus tuntuukin absurdilta. Ei ole kerta, eikä kaksi, kun joku on sanonut minulle kovaan ääneen, etten minä saa mennä siihen vessaan, koska ovessa on se pyörätuoli, enkä näytä sellaiselta ihmiseltä, mitä se sitten tarkoittaakin.

Minäkin haluaisin pystyä käyttämään terveyspalveluita ilman, että joudun joka kerta jännittämään, miten minuun suhtaudutaan ja mitä saan jälkikäteen lukea Omakannasta. Täytyy sanoa kiitokset Leppävaaran terveysasemalle, jossa henkilökunta on lämmin, enkä muista kertaakaan siellä käynnin jälkeen lukeneeni Omakannasta outoja virkkeitä sukupuolestani. Siellä on jopa mietitty, miten sukupuolenkorjaukseeni liittyvän rutiinihoitotoimenpiteen, joka jatkuu koko elämän, voisi merkitä paremmin kuin sairauden hoitona. Transsukupuolisuus kun ei ole sairaus.

Seksuaalinen suuntautumiseni tulee huomattavasti harvemmin esiin, ja se kertoo suoraan siitä, että transsukupuolisuuteni on enemmän esillä. Seksuaalinen suuntautuminen ei näy ulos, mutta sukupuoli-identiteetti saattaa näkyä. Se näkyy henkilötodistuksessani, lääkärin vastaanotolla ja kaikessa, missä vaaditaan esimerkiksi erikoisjärjestelyjä pukuhuoneen suhteen.

Kaupungilla on edelleen tehtävää esimerkiksi liikuntapaikkojen sukupuolineutraalien pukeutumistilojen kanssa. Uusi Matinkylään tuleva uimahalli on hieno edistysaskel oikeaan suuntaan. Valtaosa espoolaisista ei ole kuitenkaan suoraan päättämässä kaupungin toimista lautakunnissa ja valtuustossa. Sen takia haluaisin nostaa vielä esiin oman kuuden kohdan listani, jonka ajattelen olevan hyvä ohjenuora jokaiselle ihmiselle:

  1. Älä oleta. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli eivät välttämättä näy. Et voi myöskään tietää, miksi ihminen haluaa mennä siihen vessaan, jossa on pyörätuolin kuvan. Kaikki vammat ja sairaudetkaan eivät näy ulospäin, mutta voivat vaatia enemmän tilaa ja yksityisyyttä vessassa asioinnille.
  2. Puutu. Erityisesti työntekijöille ja läheisille tämä on hyvä neuvo ja toimii myös muiden kuin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kirjoon kuuluvien ihmisten suhteen. Jos näet epäilyttävän tilanteen, puutu. Jos näet tilanteen, jossa kiusataan, häiritään, kohdellaan ihmistä kummallisesti, puutu. Jos tilanne on uhkaava, soita hätänumeroon.
  3. Kuuntele. Kuuntele lähipiirissä olevia ihmisiä. Onko heillä huolia, haluavatko he puhua?
  4. Ole kohtelias. Jos joku haluaa kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuolestaan, älä sano, että se on väärin tai sairasta, vaikka ajattelisitkin niin. Ole kohtelias, kerro tukevasi, jos vain pystyt. Älä kuitenkaan henkisesti lyö ihmistä.
  5. Etsi tietoa. Jos et tiedä, tietoa aina löytyy. Oman tietämättömyyden voi myös kertoa ja sanoa, että etsii tietoa ja palaa asiaan. Myös ihminen itse saattaa pystyä kertoa lisää, jos vain kysyt.
  6. Älä kysele. Ei ole sinun asiasi kenen kanssa tai miten joku järjestelee seksielämänsä. Ei ole myöskään sinun asiasi, mitkä sukuelimet ihmisen housuista löytyy, mitä kirurgisia toimenpiteitä ihmiselle on suoritettu, ja mikä on ihmisen vanha nimi. Nämä asiat ovat henkilökohtaisia. Jos haluat kysyä vähemmän henkilökohtaisesti asiasta, kysy ensin, että voisitko kysyä.

Aleksi Vesala on Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen

Lisää tietoa:

​*) https://yle.fi/uutiset/3-11089142