Tulkaamme tutuiksi toisillemme

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
8.4.2020 Paula Åkerlund

Vietämme tänään 8.4. kansainvälistä romanipäivää. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan tarkoituksena oli järjestää yleisötilaisuus Entressen kirjastossa ”Tule- ja tutustu -teemalla ” päivän kunniaksi.  Tämä tilaisuus olisi ollut ensimmäinen Espoossa järjestettävä suomalaista romanikulttuuria esiintuova tapahtuma 8.4. päivänä. Olimme suunnitelleet tilaisuuden olevan luonteeltaan kohtaamisia tarjoava, romanikulttuuria esiintuova ja tietoa tarjoava. Romaniosallistujat olisivat voineet toimia informantteina ja heiltä olisi voinut kysyä teemoista, joita muuten ei tule kysyneeksi. Kuvia, tilastoja ja erilaisia tekstejä olisi ollut tarjolla.

Tutuksi tekemisen teema on tärkeä ja se tulisi aloittaa pienistä lapsista ja aikuisista, jotka ovat päivittäin tekemisissä lasten kanssa. Tämän vuoksi kirjoitukseni aihe liittyy varhaiskasvatukseen. Romanit ovat asuneet Suomessa yli viisi sataa vuotta ja tämän vuoksi Suomen romaneilla on kulttuurissaan hyvin paljon samoja asioita ja kulttuuria, kuin kantasuomalaisilla. Tämän lisäksi meillä on myös omia kulttuurisia tapoja, jotka liittyvät perheiden arkeen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä kieleen ja pukeutumiseen. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulisi lisätä tietoisuutta, jotta epäselvyyksiltä vältyttäisiin puolin ja toisin.

Varhaiskasvattajien on tärkeä keskustella lasten läheisten kanssa, jos ja kun arjessa tulee esiin asioita, joista ei oikein saa selvää mistä nämä asiat johtuvat. Silloin on tärkeä puhua asioista avoimesti.  Erilaiset toimintatavat voivat hämmentää lapsia, sillä toimintatavat ja puhuttu kieli ovat erilaisia, kuin kotona. Puhumme kotona suomen kieltä mutta käytämme joistakin asioista romanikielisia sanoja, joista lapset eivät edes tiedä sanoja suomeksi. Päiväkoti ja koulu tuo monen romanilapsen elämään ensimmäiset läheisemmät suhteet romaniyhteisön ulkopuolelle. Pelkästään tämä saattaa olla lapselle sekä vanhemmille pelottava kokemus.

Kulttuurissamme siisteystavat ovat tärkeitä ja niillä on syvempi merkitys, kuin pelkällä vesipuhtaudella. Yhdessä päiväkodissa lasta oli ohjattu ottamaan vetta wc:n hanasta tämän pyytäessä vettä. Lapsi oli sanonut, ettei sieltä voi ottaa vettä kuppiin, mutta kasvattaja oli edelleen ohjeistanut, että vettä voi hyvin ottaa myös sieltä. Romanikulttuurissa lapset oppivat jo hyvin varhain, että ruoka ja juoma otetaan keittiöstä eikä astioita viedä muualle.

Ennakkoluuloja ja syrjintää esiintyy tänäkin päivänä myös varhaiskasvatuksessa sekä kouluissa. Lapset eivät luontaisesti lähde syrjimään ketään, vaan lapset mallintavat aikuisilta kuulemiaan asioita ja tomintaa. Päiväkodissa eräälle romanilapselle toinen lapsi sanoi, etten voi leikkiä enää kanssasi, koska äiti ja isä ovat kieltäneet leikkimästä romanien kanssa ja lapsi ilmoitti asian myös muille lapsille. Tämän jälkeen romanilapsi ei halunnut mennä päiväkotiin, koska hänen kanssaan ei leikkinyt kukaan. Tälläiset tilanteet ovat kenelle tahansa lapselle ikäviä, niin myös romanilapsille.

Nämä asiat vaativat henkilökunnalta nopeaa ja rohkeaa puuttumista tilanteisiin, koska lapsen syrjäytyminen voi alkaa jo hyvin varhain, jos hänellä on kokemuksia, ettei hänen kanssaan voi leikkiä eikä hän kuulu joukkoon, koska on romani. Romanilapset tuntevat turvattomuutta jo hyvin varhain monista vastaavanlaisista tilanteista johtuen niin varhaiskasvatuksessa, kuin koulussa.

Yleensä romanilapset kasvavat vauvaiästä alkaen suvun ”ison perheen” keskellä kaikkien rakastamana ja hellimänä. Yhtäkkinen kokemus siitä, että hän onkin erilainen eikä hän ole hyväksytty, on hämmentävää ja pelottavaa. Lapsen luonteesta riippuen, toiset eristäytyvät, toiset taas ottavat kovemman roolin suojatakseen itseään ja joutuvat ongelmiin.

On hyvin tärkeää, että kasvattajat sekä opettajat eivät suhtautuisi romaniperheisiin varautuneesti, vaan lasta ja nuorta koskevista asioista puhuttaisiin suoraan, kuten muidenkin perheiden kanssa. Kuulumisten vaihtojen yhteydessä voisi hyvin kertoa, jos lapsen päivään on sisältynyt jotain, josta olisi hyvä puhua ja tällöin asiaa voisi puida yhdessä. Silloin voisi löytyä ratkaisu siihen, miksi lapsi on ollut vaisumpi, kiukkuisempi tai päivä on ollut muuten haastavampi.  Avoin keskustelu ja sujuva yhteistyö huoltajien kanssa on tärkeää.

Suomessa on nykyään paljon erilaisia kulttuureja, joista kaikista tiedetään jotain. Valitettavan usein kuulen sanottavan ”emme tiedä romanikulttuurista mitään” vaikka olemme yksi vanhimmista suomalaisista vähemmistöistä. Tämän vuoksi ehdotan, että kysytään ja ollaan kiinnostuneita perheistä ja heidän tavoistaan elää. Meillä on enemmän yhteistä kuin erilaisuutta.

Paula Åkerlund
Kirjoittaja on Espoon romaniyhdistyksen puheenjohtaja ja Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen

Paulan blogia inspiroi keskustelu varhaiskasvatuksen opettajan, Jenny Mammonen kanssa.

8.4. kansainvälistä romanipäivää vietetään yhteisöllisesti, juhlistaen musiikin kera. Somessa jaetaan tervehdyksiä sukulaisille ja ystäville. Romanilippu liehuu saloissa.

Kirjavinkkejä aiheesta: tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta.