Jälkihuoltonuorten itsenäistymispolku

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
31.7.2019 klo 11.02

Kaikki juuri 18 vuotta täyttävät nuoret ovat isojen asioiden äärellä, mutta erityisen isojen asioiden äärellä ovat huostaanotetut laitoksissa asuvat nuoret. Heidän pitää muuttaa pois laitoksesta täytettyään 18. Joissakin poikkeustapauksissa nuori voi vielä jäädä asumaan laitokseen, jossa on hänelle tuttu henkilökunta.  

”Harva normaali nuori muuttaa omilleen heti silloin kun täyttää 18 vuotta. Kun ajattelemme näitä meidän nuoria, joilla jokaisella on taustallaan pienempi tai suurempi trauma, he ovat olleet sijoitettuina, ja läheisverkostoa ei juurikaan ole. Joillakin nuorilla ei yksinkertaisesti ole taitoja aloittaa itsenäistä elämää 18-vuotiaana. Se ei vain suju tai onnistu, ja he tarvitsevat tsemppiä ja kannustusta”, johtava sosiaalityöntekijä Johanna Alijoki kertoo. 

Jälkihuollon sijoitukset harvinaisia 

Silloin kun nuori ei ole valmis tai ei kykene asumaan yksinään, yhtenä tukimuotona voidaan käyttää jälkihuollon sijoitusta. Ne ovat kuitenkin melko harvinaisia ja kestoltaan lyhytaikaisia, parista päivästä muutamaan viikkoon. Perustelut sijoitukselle tulee tehdä huolellisesti. 

”Ainoat syyt pidempiin sijoituksiin ovat kehitysvammadiagnoosi ja se, että nuorella on paljon muita diagnooseja, ettei hän oikeasti kykene itsenäiseen asumiseen. Pisin sijoitus on ollut puolivuotta”, tiimin sosiaalityöntekijä Riitta Mansner sanoo. 

Jälkihuolto-tiimissä on yhteensä n. 300 asiakasta vuodessa, joista 16:stä on tarve ja halu olla sijoituksessa pidempään. 


”Toivomme, että voisimme tehdä jälkihuollon sijoituksen, vaikka nuori on melko pärjäävä, eikä hänellä ole mitään laaja-alaisia vaikeuksia tai muuta. Että hän saisi halutessaan asua laitoksessa siihen asti, kun valmistuu koulusta.”
 

Huostaanottoja ja sijoituksia tehdään paljon 13–14-vuotiaiden ikäryhmässä. Myös vielä 17-vuotiaita sijoitetaan. Näiden nuorten ongelmat eivät häviä silloin kun he täyttävät 18. 

”Jos nuori on sijoitettu 16–17-vuotiaana, ei kaksi vuotta korjaa hirveän paljon. Jos hän haluaa jatkaa laitoksessa, niin silloin meillä on mahdollisuus saada lisäaikana korjattua ongelmia”, Mansner jatkaa.

Nuoren elämän tärkein taitekohta

Osa vuosia laitoksissa asuneista nuorista kokee, että pois muuttaminen on pelottavaa. Edessä on oma asunto ruuanlaitoineen ja pyykinpesuineen, ja nuoren pitää osata käsitellä myös raha-asiat.  

”Olemme miettineet, miten voisimme näitä kohtia pehmentää. Aloitamme laitoksissa työskentelyn jo varhaisessa vaiheessa ennen 18 ikävuotta. Mutta kaikki nuoret eivät siltikään ole muuttoon valmiita”, Alijako sanoo. 

Osa espoolaisista nuorista on sijoitettuina muualle kuin kotikaupunkiinsa, ja joillakin on vielä opiskelut kesken.

”Silloin toivoo, että he löytävät asunnon tai tilaispäismajoituksen, jotta saisivat sen ensimmäisen tutkinnon tehdä rauhassa. Nuori hakee usein sen jälkeen jotain muuta opiskelupaikkaa tai töitä joltakin toiselta paikkakunnalta, kuten Espoosta”, Mansner mainitsee. 

”Tietty osa asiakkaista hyötyisivät annetusta tuesta, ja sitä kautta voisimme varmistaa, että he saisivat hyvä alun sille itsenäiselle elämälle kun muuttavat omilleen”.

Jälkihuollon sijoitusta tarvitaan myös silloin kun asuntoa ei tahdo löytyä siihen hätään, kun täyttää 18. Nuori ei myöskään voi allekirjoittaa vuokrasopimusta ennen sitä. 

Sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat auttavat nuorta tekemään asuntohakemuksia ja etsimään asuntoa. Nuori voi myös saada tukiasunnon, jos hän on valmis ottamaan vastaan sosiaaliohjaajan tukea asumiseen. Näitä asuntoja kaupungilla on noin 50. Jälkihuollolla on mahdollisuus puoltaa nuorelle asuntoa Espoon Asunnoille.

”Osa näistä meidän nuorista täytettyään 18, voivat mennä laitoksesta kotiin takaisin vanhempiensa luo. Suurin osa muuttaa itsenäisesti asumaan omaan asuntoon”, Mansner mainitsee. 

Suurin osa nuorista haluaa jälkihuoltoa

Jälkihuolto on vapaaehtoista, mutta suurin osa, 95 %, haluaa jälkihuoltoa. Nuoret voivat itse valita, miten he ovat yhteydessä jälkihuoltoon. Jälkihuoltonuorille annetaan ohjaajan tukea – pari kertaa kuukaudessa nuorta pyritään tapaamaan.

”Hoidamme yhdessä esimerkiksi paperiasioita, menemme psykiatriselle puolelle yhdessä, jos siihen on tarvetta, tai päihdeongelmaiset ohjataan päihdehoitoon. Tarjolla on myös tukiasuntoja, ja seuraamme että asuminen sujuu. Olemme rinnallakulkijoita, varaisiä ja -äitejä aina siihen asti, kun nuori täyttää 21 vuotta”, Mansner kertoo. 

Monelta nuorelta puuttuu oma äiti tai isä, joka pystyisi auttamaan ja tukemaan. Osalla nuorista on biologisia vanhempia, mutta osalla näistä vanhemmista omat ongelmat ovat niin isoja, etteivät he pysty tukemaan, tai sitten heitä ei yksinkertaisesti ole. 

Teksti: viestintäasiantuntija Arja Karasvirta, perhe- ja sosiaalipalvelut