Kotiäitien kotoutumiseen tulee panostaa enemmän

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
31.7.2019 klo 14.52

Kun maahanmuuttajataustaisen kotiäidin lakisääteinen kolmen vuoden kotouttamisaika kuluu hoitovapaalla, hän on vaarassa jäädä kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle, myös suomen kielen kurssien. Kuntien, myös Espoon, tulee jatkossa miettiä, millä toimenpiteillä kotiäitien kotoutumista voidaan tukea. Maahanmuuttajataustaisten kotiäitien kotouttaminen on nostettu kotouttamistyön keskiöön myös Espoossa.

Voisi kuvitella, että kotoutumissuunnitelma on yhtä kuin kotouttamistoimenpiteet, mutta näin ei aina ole. Erityisesti pakolaistaustaisten kotiäitien kohdalla kotouttamistoimenpiteet jäävät kesken tai puolitiehen, koska tarvittavia palveluja ei ole saatavilla tai ne eivät ole saavutettavia, esimerkiksi puutteellisen kielitaidon vuoksi.

”Laatiessamme kotouttamissuunnitelmia olemme huomanneet, että kielitaidottomana on äitien hankala lähteä yksin minnekään. Meillä ei ole resursseja lähteä saattamaan kaikkia.  Hyvistä suunnitelmista huolimatta kotouttamissuunnitelmat eivät välttämättä toteudu”, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Lemercier Maahanmuuttajapalvelujen perheiden tiimistä sanoo.

Kotouttamissuunnitelman haasteena on, miten siitä saadaan kokonaisuus, joka tukee integroitumista ja on kaikkien niiden tiedossa, jotka suunnitelmia laativat – mihin kaikkialle äitejä voi ohjata, ja miten äidit saadaan lähtemään kotoa. Yhtenä kynnyskysymyksenä nähdään suomen kielen kurssien vähäinen tarjonta.

”Alkuvaiheeseen tarvitaan palveluita, että jokainen haluava pääsisi suomen kielen kurssille myös hoitovapaalla. Kaikki eivät kurssille nyt pääse, niitä järjestetään liian harvoin. Kokemuksen mukaan alussa kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Mitä pidempään ollaan kotona, sen korkeampi on kynnys. Alussa motivaatio on korkeampi oppia”, sosiaaliohjaaja Lotta Mattson toteaa.

Rohkeutta lähteä mukaan toimintaan

Kuntien on huolehdittava, että kotiäiditkin kotoutuvat, mutta toimenpiteissä on tällä hetkellä puutteita. Espoo on järjestänyt kotouttamistoimenpiteitä jonkin verran, muttei riittävästi. Esimerkiksi Omniassa on vanhempi-lapsi-kursseja, mutta kaikki eivät sinne pääse. Kursseja järjestetään neljällä alueella Espoossa.

Perheiden tiimi on kehittänyt Naapurusto tutuksi -mallin, jossa ryhmään kootaan tietyllä asuinalueella asuvat äidit. Heidän kanssaan käydään tutustumassa oman asuinalueen matalan kynnyksen toimintaan ja perheiden palveluihin – näin kotiäitejä rohkaistaan hyödyntämään niitä. Järjestöillä on tärkeä rooli kotouttamisessa, sillä ne järjestävät erilaista toimintaa maahanmuuttajaäideille, kuten perhekahviloita.

”Hyvin vähän äidit todellisuudessa hakeutuvat avoimiin päiväkoteihin tai asukaspuistoihin. Se ei riitä, että laitamme kartan käteen ja sanomme, että ota tämä bussi. On tosi iso kynnys lähteä, jos ei osaa suomen kieltä ja tunne omaa asuinaluetta”, sosiaalityöntekijä Inka Pelkonen sanoo.

”Kotouttamissuunnitelman toimenpiteet eivät ole velvoittavia. Lähteminen on kotiäidin omissa käsissä, meneekö vai ei. Menemättä jättämisestä ei tule sanktiota, vaikka kannustamme ja suosittelemme”, Mattson toteaa.

Pelkosen mukaan maahanmuuttajaäidit ovat heterogeeninen joukko – toiset jatkavat opintojaan heti äitiysloman jälkeen, toiset jäävät helpommin kotiin, eivätkä osallistu mihinkään.

”Tasa-arvon nimissä emme voi velvoittaa äitejä osallistumaan, koska suomalaisiakaan äitejä ei velvoiteta. Lain puitteissa jokaisella on oikeus hoitaa lapsiaan kotona. Mutta miten se vaikuttaa koko perheeseen, erityisesti lapsiin, lasten ja nuorten kotoutumiseen, niin äidin esimerkki ja kantava voima on merkityksellinen ihan koko perhettä tarkastellen”, Lemercier kertoo.

Laillinen oikeus kotoutumissuunnitelmaan

Maahanmuuttajapalvelujen perheiden tiimin asiakkaat ovat pakolaistaustaisia alkuvaiheen kotoutumisvaiheessa olevia perheitä. Perheiden taustat vaihtelevat: joissakin perheissä äidit ovat opiskelleet pitkälle, kun toisissa äidit voivat olla luku- ja kirjoitustaidottomia.

Suomeen tullessaan maahanmuuttajalla on lakisääteisesti oikeus kotoutumissuunnitelmaan sekä kotouttamistoimenpiteisiin. Pääsääntöisesti kotoutumisaika on kolme vuotta. Kotouttamistoimenpiteiden järjestämisvastuu on sekä TE-hallinnolla että kunnalla.

”Kotoutumisaika määritellään pääasiassa te-toimistossa, jossa laaditaan kotoutumissitoutumissuunnitelma sellaisille henkilöille, jotka ovat työttömiä työnhakijoita eli suurin osa. He pystyvät menemään töihin ja opiskelemaan suomen kieltä”, Lemercier sanoo.

Työvoimatoimisto tekee suunnitelman vuodeksi kerrallaan tarpeen mukaisesti. Jos kotoutuja etenee nopeammin, koko kolmen vuoden kotoutumisaikaa ei tarvita. Kunta vastaa kotoutumissuunnitelman laatimisesta työvoimatoimiston palvelujen ulkopuolelle jääville kotoutujille, esimerkiksi kotiäideille, iäkkäille ja pitkäaikaissairaille.

”Laki määrää tekemään suunnitelman, mutta se ei vielä ole riittävä. Mitä voimme tarjota kotiäideille, mitkä toimenpiteet suunnitelmaan kirjataan, että he kotoutuvat Suomeen sinä aikana?”, Lemercier kysyy. ”Äitiysvapaalla kotouttamisaika ei juokse, mutta hoitovapaan jälkeen lähtee juoksemaan.”

Jos äiti heti äitiysvapaan jälkeen ilmoittautuu työvoimatoimistoon, hänen kotouttamisaikansa jatkuu, eikä hän menetä mitään, Mutta jos hän jää hoitovapaalle pitkäksi aikaa, niin työvoimatoimiston näkökulmasta kotouttamisaika kuluu koko ajan.

Jos hän on vuoden kaksi hoitovapaalla, niin kolmen vuoden kotouttamisaika on työvoimaviranomaisen mielestä jo kulunut. ”Sitten kun hän on siinä vaiheessa, että lapset ovat kaikki koulussa ja päiväkodissa, niin kotouttamisaika on jo mennyt, eikä hän enää pääse suomen kielen kurssille”, Lemercier kertoo.  

Väliinputoajina vuosia Suomessa asuneet

Espoossa on paljon maahanmuuttajaperheitä, jotka ovat tulleet tänne kymmenen viisitoista vuotta sitten, ja joissa äidit ovat olleet lähes tulkoon koko ajan kotona. Äidin kotona olo on voitu kokea turvaa antavana uudessa kotimaassa. Heidän viralliset kotouttamisajat ovat menneet. Heille Espoolla ei ole tarjota mitään palvelua. Heitä ei osata edes kaivata.

Lemercier mainitsee vielä yhden haastavan ryhmän, jonka tavoittaminen on hankalaa: työn perässä ja perhesyiden vuoksi Suomeen tulleet. Osalla saattaa olla myös suomalainen puoliso, mutta hän ei kuitenkaan osaa kertoa ja neuvoa kaikkia tarvittavia asioista. Tällaiset maahanmuuttajat ovat hyvin riippuvaisia puolisoistaan.

”Joistakin olen huolissani, he eivät ole oppineet yhtään suomea, ovat yksin kotona, eivätkä tunne muita – silloin on aika heikossa asemassa. Kun ei osaa yhtään suomea, ei osaa liikkua eikä hoitaa asioita, elämä kutistuu, ja voi tulla mielenterveysongelmia. Silloin jää hirveän riippuvaiseksi muista, esimerkiksi lapsista, jotka ovat käyneet täällä koulua. He eivät voi hakea tietoa tai olla läsnä niissä palveluissa, joita tarvitsevat. Haluaisi, että jokainen voisi päästä käyttämään niitä palveluja, joita on olemassa”, Mattson tiivistää.

FAKTALAATIKKO

  • Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) määrittelee jokaisen maahanmuuttajan oikeudeksi yksilöllisen kotoutumissuunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea kotoutumista.​
  • Kotona lastaan hoitavalle vanhemmalle kunnan tulisi laatia kotoutumissuunnitelma​.
  • Perheiden tiimissä on tällä hetkellä 67 kotiäitiä (22 %), joista 37:lle on tehty kotoutumissuunnitelma, ja joilla oli vähintään yksi lapsi.  
  • Kotoutumissuunnitelman laatineen kunnan tai työ- ja elinkeinotoimiston on aktiivisesti tarjottava maahanmuuttajalle tämän kotoutumissuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä ja palveluja käytettäviksi osoitettujen määrärahojen rajoissa.” (Laki kotoutumisen edistämisestä 17§, 1386/2010)​.

Teksti: viestintäasiantuntija Arja Karasvirta, perhe- ja sosiaalipalvelut