Koulupoissaoloihin pitää pystyä puuttumaan aiemmin

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
31.7.2019 klo 15.35

Nuorten koulupoissaoloista on kasvanut iso ilmiö. Niihin liittyy hyvin usein mielenterveysongelmia ja koulukiusaamista. Uutena ilmiönä on tunnistettu lahjakkaiden nuorten poissaolojen kasvu.

Kun nuorella, usein lahjakkaalla, ei ole oppimisvaikeuksia, mutta hänellä on koulupoissaoloja, pitäisi hälytyskellojen soida. Mitä varhaisemmassa vaiheessa poissaoloihin puututaan, sen parempi.

”Opettajan tehtävänä on seurata poissaoloja ja puuttua niihin. Mikäli koulussa tiedetään, että oppilaalla on hoitokontakti mielenterveyspalveluihin, silloin poissaoloihin pitää kiinnittää erityishuomiota. Erityisen kriittinen vaihe on 9.-luokka”, sosiaalityöntekijä Mailis Uusiniemi lapsiperheiden sosiaalityön tiimistä sanoo.

Kun oppilaalla on poissaoloja, koulun oppilashuolto selvittää, miksi oppilas on poissa koulusta ja tarvittaessa puuttuu asiaan. Jos nuori ei käy vuoteen koulua, sillä on kauaskantoiset vaikutukset nuoren tulevaisuuteen.

Perhesosiaalityö tekee yhteistyötä perheiden ja koulujen kanssa. Perhesosiaalityö tulee mukaan kuvioihin siinä vaiheessa, kun vanhemmilla on jo keinot vähissä. Sitä ennen koulu ja vanhemmat ovat koettaneet auttaa nuorta.  

”Yli 200 tunnin poissaoloihin on jo vaikeampi puuttua, kun ongelmat ovat alkaneet kasautua. Aina ei ole kyse mielenterveysongelmista, vaan muista syistä. Esimerkiksi vanhempien ero voi aiheuttaa sen, että nuoren mielessä on muita asioita kuin koulunkäynti”, sosiaalityöntekijä Essi Tuomala pohtii. ”Koulupoissaoloista ei ole pitkä matka koulupudokkuuteen.”

Koulupoissaoloihin useita syitä

Lapsiperheiden sosiaalityön tiimi analysoi nuorten koulupoissaolojen syitä, ja kerätyssä pilottiaineistoissa tuli esiin, että kaikilla nuorilla oli hoitokontakti mielenterveyspalveluihin.

”Koulupoissaolojen taustalla vaikuttavat myös runsas ja myöhään yöhön jatkuva pelaaminen, jolloin vuorokausirytmi on sekaisin. Myös päihteiden käyttö ja päihdekokeilut selittävät poissaoloja”, sosiaalityöntekijä Tiina Nissinen kertoo.  

Kouluun lähteminen on joillekin nuorille ylivoimaisen vaikeaa. Herääkin kysymys, kuka tai mikä taho huolehtii siitä, että nuori pääsee kouluun. Aina ei vanhempien muistutus aamulla kouluun menosta riitä. Jotkut vanhemmat eivät puolestaan tiedä, ettei lapsi ole koulussa. Vanhemmat eivät lue Wilmaa, tai jos he ovat antaneet tunnuksensa lapselle, lapsi käy itse kuittaamassa omat poissaolonsa.

Lapsiperheiden sosiaalityön tiimi toivoo, että koulu ottaisi nopeammin yhteyttä heihin, vaikkakin oppilashuollon ja koulun omat varhaisen puuttumisen tukitoimet ovat tärkeitä.

Jos vanhemmat eivät saa nuorta lähtemään kouluun tai eivät ole vahtimassa, että näin tapahtuu, kaupungilla ei ole kouluun noutopalvelua. Joitakin lapsia tai nuoria on voitu saattaa aamuisin kouluun ja samalla jutella tilanteesta. Tästä on hyviä kokemuksia. Tällaista palvelua ei kuitenkaan ole tarjota kuin erittäin lyhyitä jaksoja tai yksittäisiä kertoja.

”Perhetyössä eräs oppilas vietiin kahden viikon ajan joka päivä kouluun ja katsottiin, mitä tapahtuu. Kotona kaikki oli hyvin, mutta koulussa oleminen oli vaikeaa. Joskus pitää kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu: onko syy matka, kouluun lähtö vai koulussa olo”, sosiaalityöntekijä Jaana Nyman kertoo.

Tiivis yhteistyö perheen, koulun ja hoitotahon kanssa

Perhesosiaalityön tekemän tutkimuksen otos oli pieni, mutta jo sen perusteella voidaan todeta, että tämän uuden ilmiön, lahjakkaiden nuorten poissaolojen, taustalta löytyy kaikenlaisia perheitä. Perheiden sosioekonominen tausta oli kirjava.

“Vanhempien voimavaroilla ja kyvyllä tukea, havaita ja puuttua lapsen poissaoloihin tai ylipäätään lasta kuormittaviin tekijöihin on suuri merkitys. Myös sillä, miten tärkeäksi vanhemmat kokevat koulunkäynnin ja koulutuksen, on merkitystä”, sosiaalityön opiskelija Laura Liimatainen sanoo.

Nuorten omilla vanhemmilla on voinut olla samoja koulunkäynnin haasteita, ja silloin myös vanhemmat tarvitsevat tukea omassa vanhemmuudessaan. Ryhmän mielestä erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin tekijöihin, jotka voivat lisätä alttiutta koulupoissaoloihin ja vetäytymiseen sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Lyytikäisen mielestä varhaiskasvatuksen puolella voitaisiin jo varhaisemmassa vaiheessa puuttua tiettyihin asioihin, jolloin tilanne ei pääse kehittymään pahaksi. ”Tärkeintä on tarttua asiaan ja selvittää juurisyy. Paras tulos saadaan, kun meillä on tiivis yhteistyö perheen, koulun ja hoitotahon kanssa, tavoitteet on yhdessä kirjattu ja tiedämme selkeästi, kuka toimii koulussa, kuka kotona.”

Koulu sopeuttaa opettamista

Koulu pystyy auttamaan ja sopeuttamaan oppimista monin keinoin. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi vuosiluokkiin sitoutumaton opetus, tai oppilas voi tulla kouluun vain muutamaksi tunniksi päivässä. Myös netin välityksellä tai yksityisopetuksessa pystyy suorittamaan opintoja.

”Joskus oppilaan psyykkinen kuorma on niin iso, ettei hän voi mennä kouluun edes kahdeksi tunniksi. Ajoittain taustalla voi olla opittu tapa. Joskus voi olla myös vaikea erottaa sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä toisistaan. Joillekin herkimmille oppilaille nykymuotoinen koulu voi olla liian raskas”, sosiaalityöntekijä Hilla Ryösö toteaa.

Perhesosiaalistyössä tunnistetaan tarve saada lisäresurssia yhteistyöhön koulun kanssa. Olisi tärkeää päästä tukemaan lapsia ja nuoria kouluissa varhaisemmassa vaiheessa. Nivelvaiheet ja siirtymät voivat tuottaa nuorille haasteita, varsinkin, jos nuori on ahdistunut tai koulunkäynnissä on ollut haasteita.

Koulukiusaaminen, ahdistuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat joillekin syy olla menemättä kouluun. Psyykkinen olo on joillakin oppilailla huono.

”Kun kaikki oppilaat ovat nykyään samassa luokassa, luokka voi olla liian rauhaton heille. Pitäisi olla pienluokka heille, jotka ovat hiljaisia ja rauhallisia oppijoita, ja jotka pelkäävät tai ahdistuvat isoissa luokissa”, sosiaalityöntekijä Essi Tuomala sanoo.  

Lisäresursseja oppilashuoltoon kaivataan

Lapsiperheiden sosiaalityöntekijöitä huolettaa tällä hetkellä nuorten pitkät jonot mielenterveyspalveluihin. Jos odotusaika vastaanotolle venyy kuukausien mittaiseksi, nuoren tilanne eskaloituu ja pysyy vaikeana. Parinkin kuukauden jono voi olla liian pitkä sekä nuorta että koulua ajatellen.

”Olisiko mahdollista saada nuorille ja lapsille mielenterveyspalvelu, jonne voi mennä ilman ajanvarausta?”, tiimissä pohditaan. ”Tällä hetkellä nuoren täytyy voida aika huonosti, että saa kontaktin mielenterveyspalveluihin. Apua pitäisi saada varhaisemmassa vaiheessa.”

Lapsiperheiden sosiaalityön tiimi toivoo lisäresursseja oppilashuoltoon, sillä tuki näyttäytyy tällä hetkellä riittämättömänä. Oppilashuoltoon toivotaan nykyisten toimijoiden lisäksi psykiatrisia sairaanhoitajia ja sosiaaliohjaajia. Nuoriso-ohjaaja tulisi olla jokaisessa koulussa. Espoon sisällä on tällä hetkellä koulukohtaisia eroja, miten nuoria tuetaan.

Tulossa: Varhaisen puuttumisen -malli

Espoossa otetaan ensi syksynä käyttöön koulupoissaoloja koskeva Varhaisen puuttumisen -malli. Koulussa käynnistetään kartoitus ja toimenpiteet, kun poissaoloja on yli 30 tuntia. Nopea reagointi auttaa tarttumaan mahdollisiin ongelmiin aiemmin.

Liikkuva opiskeluhuoltotiimi LOHI

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ja muutamassa espoolaisessa yläkoulussa on kokeiltu yksilöllistä opiskeluhuollon palvelua, jonka keskeisinä toimintamuotoina ovat jalkautuminen kotiin ja moniammatillisen verkostotyön tehostaminen. Työn tavoitteena on saada opiskelija palaamaan opintoihin ja tukea häntä opiskelujen loppuun saattamisessa yhdessä hänen kanssaan sovittuja tukimuotoja hyödyntäen.

Liikkuvan opiskeluhuoltotiimi LOHIn kohdejoukkona ovat opiskelijat, joiden opinnot ovat lähes keskeytyneet. He eivät tule enää kouluun, vaikka ovatkin edelleen oppilaitoksessa kirjoilla. Toimintamalli tukee suuressa syrjäytymisriskissä olevia opiskelijoita silloin, kun oppilaitoksen opiskeluhuolto ei enää tavoita heitä.

Työ on monialaista verkostotyötä. LOHI tekee tiivistä yhteistyötä oppilaitoksen, perusterveydenhoidon, matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluiden, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen kanssa. Myös erilaiset kolmannen sektorin toimijat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.