Jos vessapaperi loppuu sittenkin

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
12.5.2020 Annika Vistbacka, sosiaaliohjaaja

Kukaan ei osannut ennustaa koronaepidemian ajankohtaa tai varautua näin laajaan, koko yhteiskuntaa ja maailmaa koskettavaan poikkeustilaan. Pandemia, ja sen seuraukset, ovat järkyttäneet useiden perusluottamusta elämään. Tämä aika tulee jäämään ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin, ja se herättää meissä jokaisessa jonkinlaisia, usein vahvojakin tunteita.

Olin varannut pääsiäiseksi laskettelumatkan Åreen, en todellakaan tilannut kahden viikon lomaa Uudenmaan suljettujen rajojen sisäpuolella. En ole hamstrannut vessapaperia, mutta noudatan viranomaisten antamia ohjeita. Yksilönä en voi tehdä juurikaan muuta kontrolloidakseni tilannetta, johon olen itsestäni riippumattomista syistä joutunut. Jo lapsena opin, ettei itku auta markkinoilla, mutta olisiko kuitenkin jotain, mitä voin sisäisesti muuttaa?

Tunteet, kuten pelko ja viha, on luotu lajimme säilymiseksi. Alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ne ovat siis olleet lyhyitä välähdyksiä kehossamme, jotta voimme välttää vaaran. Haastavaksi tilanne muuttuu, kun nämä signaalit syystä tai toisesta jäävät kehoomme aktiivisiksi pitkiksi ajoiksi. Reaktion voi laukaista paitsi todellinen ulkoinen vaara myös ylemmissä aivojenosissa muodostunut epämieluisa ajatus. Pelkkä ajatus voi siis aktivoida tunnekeskuksen ja saada meidät reagoimaan.

Urbaanissa ympäristössä luolamieskehomme valmistautuu leijonan hyökkäykseen. Huolenaiheet ovat ymmärrettäviä: Mitä jos lapseni on jäänyt koulukavereista jälkeen etäopintojen aikana? Miten selviän ensimmäisen Teams-palaverin vetovastuusta? Minkälainen on uusi poikkeustilan jälkeinen normaali? Ajatukset voivat saada aikaan kehossamme taistele, pakene tai esitä kuollutta -stressireaktion. Pitkittyessään stressi heikentää hyvinvointia ja voi johtaa sairastumiseen.

Aivomme on luotu ajattelua varten, joten ajatustenvirran pysäyttäminen on lähes mahdotonta. Saatan herätä aamuyöllä ratkaisemaan suurimpia ongelmiani, mikä tuntuu tietenkin päivällä täysin absurdilta. Miksi toiset ihmiset kuitenkin säilyttävät mielialansa korkealla läpi katastrofaalisten aikojen? Selitystä voi etsiä aivokemiasta. Toisten aivot annostelevat luontaisesti kehoon sopivan määrän endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, joiden ansiosta mieli pysyy helpommin positiivisena. En kuitenkaan voi ainoastaan syyttää biologiaa omasta huonosta fiiliksestäni, sillä tunnetaitoja voi oppia ja opetella. Tunnetaidot auttavat haastavien tunteiden kohtaamisessa ja onnellisuuden tunteen lisäämisessä.   

Pysähdy, tunnista ja ohjaa parempaan

Voit jonkin verran vaikuttaa ympäristöösi, mutta sisäisen maailmasi hallitsija olet vain ja ainoastaan sinä itse. Seuraavan kerran kun huomaat haastavan tilanteen, pysähdy hetkeksi. Anna aivoillesi aikaa löytää rakentavia vaihtoehtoja asiaan suhtautumiseen. Tarkkaile, mitä kehossasi tapahtuu. Nimeä mielessäsi tunteet, joita tunnet. Sen sijaan, että vastustaisit näitä tuntemuksia, antaudu haastavien tunteiden valtaan. Omista ne osana senhetkistä tilannetta. Olennaista on, ettei tunteita arvota vaan hyväksyy ne sellaisena kuin ne ovat. Anna tunteen viipyä kehossasi ennen kuin päästät siitä irti.

Mieli on työvälineesi, jota sinä voit käskyttää. Se ei ole mielivaltaisesti sinun hyvinvointiasi vastaan taisteleva voima. Sinulla on oikeus suuttua, tuntea epävarmuutta ja olla peloissasi, mutta älä anna tunteen hallita mieltäsi ja kontrolloida tekojasi. TV:n katselu, puhelimen näpräily tai nettipelaaminen vie ajatuksesi pois nykyhetkestä. Somepäivityksen sijaan havainnoi ympäristöä kaikilla aisteillasi. Keskity nykyhetkeen. Kun arjen sujumisen kannalta välttämätön ajatustyö on tehty, lopeta vatvominen. Hengitä, sillä syvään hengittäminen aktivoi parasympaattista hermostoasi, rauhoittaa ja vapauttaa kehoon onnellisuushormoneja. Ajatuskin voi olla teko, joka lisää hyvinvointiasi. Onnistumisiin ja hyviin tekoihin keskittymällä kerrytät muistivarastoon itsetuntoasi vahvistavaa dataa itsestäsi. Tätäkin taitoa voit oppia. 

Ja jos vessapaperi loppuu, voit käyttää käsisuihkua.

Annika Vistbacka, sosiaaliohjaaja, Espoon maahanmuuttajapalvelut

Toimin Mieli ry:n Mielenterveyden ensiapu 1 -ohjaajana. Koulutuksia on toteutettu Espoossa osana Hyvinvoiva Espoo -ohjelmaa. Yhtenä osana koulutusta käsitellään tunnetaitoja.