Lapsen myönteinen minäkuva

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
7.12.2017 Ella Rönkkönen

Mitkä sisäiset voimavarat auttavat lapsia selviytymiseen vaikeuksista ja stressistä?

Usein mietitään, kuinka stressaavaa arki ja elämä on aikuisille ja vanhemmille. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että nykyisin lapsilla on elämässään myös todella paljon stressitekijöitä kotona, koulussa, harrastuksissa ja elämän muutoksissa ja kriiseissä. Lapsien kyky selvitä vaikeuksista voi koostua tohtori Paul Gabrielin mukaan kymmenestä peruspilarista.

Ensimmäinen pilari on hyvä keskittymiskyky - lasten tapauksessa kyky touhuta ja leikkiä, keskittyä tekemiseen ilman jatkuvaa keskeytystä tai hyppimistä asiasta toiseen. Toinen pilari on kykyä sietää turhautumista, ja kolmas kykyä pystyä lykkäämään tyydytyksen saamista eli odottamaan esim. pullien maistelua ja leipomista lauantaihin asti, sen sijaan, että kaiken saisi heti. 

Neljäs peruspilari on se, että pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Viides pilari on se, että lapsi on individualisti siinä määrin, että tietää kuka on, eikä sulaudu ikäryhmäänsä liian tiukasti. Kuudenneksi lapsella on voimakas tunne-elämä ja hän osaa sanoa ei, silloin kun on tarpeen. Seitsemänneksi lapsi osaa myös ilmaista tunteitaan: tällöin lapsi ei tukahduta tunne-elämäänsä, ei kiukkua eikä rakkauttakaan, vaan kokee turvalliseksi myös ilmaista niitä.

Kahdeksanneksi tällaisella lapsella on runsaasti motivaatioita, hän kokee löytämisen iloa ja hänellä on sisäinen ja synnynnäinen oppimistarve. Yhdeksäs peruspilari on se, että lapsi kokee rohkeutta yrittää ja epäonnistua siten, että virheiden tekeminen ei ole kokemus henkilökohtaisesta riittämättömyydestä, vaan normaali osa oppimista ja elämää. Lopuksi tällaisella lapsella yleinen suhtautuminen toisiin on myönteistä, eikä hän koe pahantahtoisuutta, tai levitä ikäviä juoruja toisista. 

Näiden kymmenen pilarin päälle on Gabrielin mukaan mahdollista rakentua myönteinen minäkuva, joka on sisäistä vapautta, minkä ansioista lapsella on uskallusta yrittää, kokeilla ja toimia. Tällöin ulkoiset olosuhteet ja stressitekijät eivät muuta tätä sisäistä vapautta, ja lapsella on paljon kykyjä selviytyä vaikeuksista ja stressistä.    

Minusta tuntuu, että nämä peruspilarit ovat yhtä tärkeitä niin aikuisella kuin lapsellakin. Siinä missä voimme tukea lapsia näiden sisäisten työkalujen rakentamisessa rakastamalla heitä heinä itsenään, antamalla tilaa kasvaa, antamalla aikaa, kiinnostusta, läsnäoloa ja tukea, tarvitsemme näitä samoja lähestymistapoja myös itseemme.  

Lapsen minäkuvan 10 peruspilaria