Löysätään äidin esiliinan nyörejä

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
14.11.2018 Katja Kytölä

Sadussa prinssin suudelma herättää prinsessan ikiunesta. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Väkivaltatyön näkökulmasta ensimmäinen ajatus on, että saako nukkuvaa mennä suutelemaan. Mutta jos nyt ajatellaan, että suudelma on hellä rakkauden osoitus ja hyvä teko. Seuraava ajatus on, että onko prinsessa hetero.

Suurin osa lasten kirjoista ja lauluista kertoo perinteisenä pidetyistä sukupuolirooleista. On isä ja on äiti (tai paha äitipuoli). Pojat ovat Puuha-Petejä ja isät käyvät töissä ja äidit hääräilevät kotona lieden ääressä, tytöt esitetään vaaleanpunaisina lettipäinä. Isät ovat perheenpäitä ja äidit tyttärineen apulaisia, pojat rasavillejä menijöitä. Myös eläinsaduissa hahmoilla on sukupuoleen viittaavat roolit. Peppi Pitkätossu lienee ollut aika poikkeuksellinen satu, kun tyttö on ollut niin voimakas ja raameihin sopimaton. ”Onneksi” Tommi ja Annikka tasapainottivat tilannetta.

Päiväkotimaailmassa, lelu- ja vaatekaupoissa, babyshowereissa, koulussa, joka paikassa tyttöjä tungetaan tiettyyn muottiin ja poikia tiettyyn. Mihin kategoriaan mahtuu lapsi, joka ei koe olevansa kumpaakaan? Miksi pitäisi edes kategorisoida? Tyttöjen liikunta, poikien pukuhuone, apua, mitä kauhistuksia! Tiedämme jo kokemuksia, joissa poika, jolla on biologisesti tytön keho, yrittää mennä oikeaan ryhmään joutuen tyrmätyksi. Tiedämme kokemuksia, joissa barbeilla leikkivä poika on saanut rangaistuksen vanhemmaltaan. Hänen kädestään otetaan barbi pois ja annetaan leluauto tilalle. Ja se se on väkivaltaa. Tukahdutetaan lapsen sisin ja aito kiinnostus ja halu leikkiä.

Meillä aikuisilla on vastuu siitä, millaista asennetta nuoremmalle sukupolvelle välitämme. Hyväksymmekö kaikki sukupuolet ja kaikenlaiset suhteet. Kuinka kommentoimme naapurin Seijan ja Tuulan liittoa tai mitä luokkakaveri Pekan synttäripakettiin kääräisemme.

Linkistä lisätietoa kiinnostuneille:

http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/kasitepankki/